Mun Novitan Cocos-langasta tekemä paita valmistui eilen ja oikeutti lisäämään PS -ympyrän tuohon ylös. Ainaki mun mielestä. Kun siinä Cocoksessa on niitä metallilangan pätkiä siellätäällä. Punaista ja mustaa kun en ole vielä tänä kesänä saaanut kaivettua esiin. Cocos-paidan, kuten näköjään sitä itse jatkuvasti nimittelen, virallinen nimi on kylläkin Ylösalaisneule, ja ohje löytyy Ulla -nettineulelehdestä. Siinä lankana on Tennesee, minä käytin seitsemän kerää Cocosta (meni kaikki aika tarkalleen). Tein koon S mukaan, enkä onneksi lähtenyt vähentelemään silmukkamääriä luomisvaiheessa, kuten ensin ajattelin.
Paidasta tuli aivan passelin kokoinen.
Sivuissa otin kyllä jonkin verran kavennuksia käyttöön, sillä jos helma olisi ollut kauttaaltaan samanlevyinen, olisin näyttänyt entistä enemmän laatikolta. Puikkoina käytin 3,5 mm:n ja 60 cm:n mittaisia pyöröjä, hihoissa samankokoisia sukkapuikkoja. Jousteet neuloin ohjeesta poiketen kiertäen oikein ja nurin, kun vähän olen jäänyt koukkuun baijerilais -sukkien myötä tuohon vähän erilaiseen joustimen ulkonäköön. Helmaan lisäsin pituutta reilusti, sillä minkäs teen kun selkä on pitkä kuin mäyräkoiralla. Väljyydeltään Cocos on ihan täydellinen. Iskä vinoili neuloessani viikonloppuna kotonakotona Cocosta, että "Eihän toi sun päälle mahdu". Saapahan pitkän nenän, sillä mahtuuhan tämä, ja vieläpä loistavasti. Olen melkoisen tyytyväinen tähän paitaani, toivon vaan että pääsen sitä lähiaikoina ulkoiluttamaan. Taaskin meinaan sataa vettä, ettei oikein ilkeä lyhythihaisella ulkona kulkea.
Olen kerinyt, minkä olen työkiireiltäni ehtinyt, noita aiemmin värjäämiäni lankoja kerille. On muuten jonkinverran hommaa siinäkin. Käpylanka alkaa näyttämään silmissäni jo melkoisen hyvältä, vaikkei se tietysti edelleenkään vihreä ole, ainoastaan jännän ruskea. Olen myös vähän siirrellyt "kolmos-huoneen" huonekaluja keskelle lattiaa, sillä aikomuksenani on hiukkasen maalailla ja tuunata muutamia huoneita kämpästäni. En tiedä mistä tämä päättäväinen innostus, että ostin jo maalitkin yhteen huoneeseen. Silloin vajaa kaksi vuotta sitten kun kämppäni ostin, remppasin kyllä jonkin verran, mutta nyt on semmoinen fiilinki, että pakko tuunata vähän enemmän ja saada aikaan jotain oikeasti hienoa. Nähtäväksi jää onnistuuko ilman massiivisia investointeja (niihin ei ole varaa)... Olen taas ihan täynnä energiaa, tämä yövuoro ja töihinpaluu näköjään piristää meikäläisen äärimmilleen. Nyt muihin hommiin ja pohtimaan mitähän seuraavaks neulois (ja joojoo, mä esittelen sen mun mekkoni ihan lähipäivinä, kunhan ulkona keli paranee ja saan loistolaukauksen).
Paidasta tuli aivan passelin kokoinen.
Sivuissa otin kyllä jonkin verran kavennuksia käyttöön, sillä jos helma olisi ollut kauttaaltaan samanlevyinen, olisin näyttänyt entistä enemmän laatikolta. Puikkoina käytin 3,5 mm:n ja 60 cm:n mittaisia pyöröjä, hihoissa samankokoisia sukkapuikkoja. Jousteet neuloin ohjeesta poiketen kiertäen oikein ja nurin, kun vähän olen jäänyt koukkuun baijerilais -sukkien myötä tuohon vähän erilaiseen joustimen ulkonäköön. Helmaan lisäsin pituutta reilusti, sillä minkäs teen kun selkä on pitkä kuin mäyräkoiralla. Väljyydeltään Cocos on ihan täydellinen. Iskä vinoili neuloessani viikonloppuna kotonakotona Cocosta, että "Eihän toi sun päälle mahdu". Saapahan pitkän nenän, sillä mahtuuhan tämä, ja vieläpä loistavasti. Olen melkoisen tyytyväinen tähän paitaani, toivon vaan että pääsen sitä lähiaikoina ulkoiluttamaan. Taaskin meinaan sataa vettä, ettei oikein ilkeä lyhythihaisella ulkona kulkea.
Olen kerinyt, minkä olen työkiireiltäni ehtinyt, noita aiemmin värjäämiäni lankoja kerille. On muuten jonkinverran hommaa siinäkin. Käpylanka alkaa näyttämään silmissäni jo melkoisen hyvältä, vaikkei se tietysti edelleenkään vihreä ole, ainoastaan jännän ruskea. Olen myös vähän siirrellyt "kolmos-huoneen" huonekaluja keskelle lattiaa, sillä aikomuksenani on hiukkasen maalailla ja tuunata muutamia huoneita kämpästäni. En tiedä mistä tämä päättäväinen innostus, että ostin jo maalitkin yhteen huoneeseen. Silloin vajaa kaksi vuotta sitten kun kämppäni ostin, remppasin kyllä jonkin verran, mutta nyt on semmoinen fiilinki, että pakko tuunata vähän enemmän ja saada aikaan jotain oikeasti hienoa. Nähtäväksi jää onnistuuko ilman massiivisia investointeja (niihin ei ole varaa)... Olen taas ihan täynnä energiaa, tämä yövuoro ja töihinpaluu näköjään piristää meikäläisen äärimmilleen. Nyt muihin hommiin ja pohtimaan mitähän seuraavaks neulois (ja joojoo, mä esittelen sen mun mekkoni ihan lähipäivinä, kunhan ulkona keli paranee ja saan loistolaukauksen).
Kommentit