Mun kasvivärjäykset sen saa aikaan! Onneksi lupiinin katku on jo laantunut, enkä ole naapureiltakaan mitään noottia saanut. Eilisestä alkaen olen värjännyt lankoja Kaijan opastuksella. Hän on tietysti opinnoissaan perehtynyt asiaan, joten asiantuntevaa apua oli tarjolla. Tämmöinen saalis tuli:
Harmi ettei kuva anna oikeutta kaikille upeille sävyille. Tällä kertaa värjäilimme kanervalla, porkkanannaateilla, horsmalla ja lupiinilla. Kuvassa vasemmalta lupiinit, porkkanat, kavervat ja horsmat, lankana käytin valkoista ja harmaata seiskaveikkaa. Sävyjen kirjosta saa myöskin kiittää erilaisia puretusaineita. Vasemmanpuoleinen keltainen lupiinilla värjätty lanka on yksi suosikeistani, vaikkei se olekaan likikään yhtä upeaa kuin Kaijan vastaava. Olin nimittäin hiukkasen myöhässä kerätessäni lupiineja värjäystouhuihin, parhaat väritulokset irtoaa ennen kukintaa, eli viikkoa ennen juhannusta. Myöhässä olin, joten en saanut upeaa heleänvihreää lankaa kuten Kaija. Ehkäpä ensi vuonna sitten, laitoin muistutuksen jo ylös kalenteriini:). Edelleen langat kuivahtelee pihalla peiton alla (ettei altistu suoralle auringonvalolle), ja minä malttamattomana odottelen koska pääsen kerimään. Yhteensä 1,5 kiloa lankaa tuli värjättyä, joten todennäköisesti ehdin kyllästymään koko kerimistouhuun ennen loppuaan. Vähän outo olo tuli kyllä kun laskeskelin lankamäärää. Olin ajatellut värjäileväni korkeintaan puoli kiloa lankaa. Hmm....
Kiirettä pitää kun lähen suunnittelemaan jotain noille langoille, alustava visio on jo mielessä, mutta luultavasti toteutus jää syksylle. Niin hauskaa lankojen kasvivärjäys oli, että syksynä kutkuttelisi kokeilla värjäystä sienillä. Sitten pitäisi olla isompi pata ja hoitaa homma pihalla, sillä mätä sieni löyhkää kyllä jo niin jäätävälle että tuskin naapuritkaan jättäisi kommentoimatta.
Torstaina oltiin äipän kanssa pyöräilemässä 100 kilometrin lenkki. Paloin vähän, kun unohdin JÄLLEEN sen typerän arskavoiteen. Höh mun kanssani. Tämä asia siis onnettomana aasinsiltana ja tekosyynä siihen, ettei mulla edelleenkään ole täysin valmista mekontekelettä täällä esittää. Mutta homma edistyy silti!
Hameosa (joka siis loppuu rinnan alle) ja takakappale on nyt hoideltu, kostuteltu sekä kuivattukin pyyhkeen välissä. Helmakuviosta tuli vielä parempi kuin mitä olin ajatellut. Ei mikään liian hörselö, vaan juuri semmoinen sopivan koristeellinen. Myös etukappaleet on jo valmiina ja kostean vaatteen alla tasoittumassa. Hihat on vielä hiukkasen kesken, mutta kyllä ne tästä saadaan... Edelleenkin malli tuntuu onnistuneelta.
Eilen sain sitten Kaijalta mukaani ne vyyhdinpuut ja olen aivan haltioissani miten ne oikeasti toimiikaan. Ihanasti! Pari vyyhteä ehdin eilen kerälle laittaa. Itseni lisäksi aivan innoissaan olivat kissat Orvo ja Oskari. Orvo istui vyyhdinpuitten keskellä ja ihmetteli kun häkkyrä pyöri pään ympärillä.Oskari onnistui vaan muuten olemaan koko ajan tiellä. Kaikesta huolimatta ihanaa, että kisuni jaksavat olla kanssani yhtä innoissaan uudesta lainahärpäkkeestä.
Viime viikolla ilmestynyt Novita on aivan LOISTAVA! Lehti oli niin piukassa totteuttamiskelpoisia malleja, että olin saada paniikkikohtauksen, kun tiedän ettei niitä millään ehdi kaikkia tekemään. Voi olla viisainta jättää mainitsematta mitä malleja luulee ehtivänsä toteuttaa, kun harvoin ne veikkaukset lopultakaan oikeaan osuu. Sais nyt edes vanhat alta...
Harmi ettei kuva anna oikeutta kaikille upeille sävyille. Tällä kertaa värjäilimme kanervalla, porkkanannaateilla, horsmalla ja lupiinilla. Kuvassa vasemmalta lupiinit, porkkanat, kavervat ja horsmat, lankana käytin valkoista ja harmaata seiskaveikkaa. Sävyjen kirjosta saa myöskin kiittää erilaisia puretusaineita. Vasemmanpuoleinen keltainen lupiinilla värjätty lanka on yksi suosikeistani, vaikkei se olekaan likikään yhtä upeaa kuin Kaijan vastaava. Olin nimittäin hiukkasen myöhässä kerätessäni lupiineja värjäystouhuihin, parhaat väritulokset irtoaa ennen kukintaa, eli viikkoa ennen juhannusta. Myöhässä olin, joten en saanut upeaa heleänvihreää lankaa kuten Kaija. Ehkäpä ensi vuonna sitten, laitoin muistutuksen jo ylös kalenteriini:). Edelleen langat kuivahtelee pihalla peiton alla (ettei altistu suoralle auringonvalolle), ja minä malttamattomana odottelen koska pääsen kerimään. Yhteensä 1,5 kiloa lankaa tuli värjättyä, joten todennäköisesti ehdin kyllästymään koko kerimistouhuun ennen loppuaan. Vähän outo olo tuli kyllä kun laskeskelin lankamäärää. Olin ajatellut värjäileväni korkeintaan puoli kiloa lankaa. Hmm....
Kiirettä pitää kun lähen suunnittelemaan jotain noille langoille, alustava visio on jo mielessä, mutta luultavasti toteutus jää syksylle. Niin hauskaa lankojen kasvivärjäys oli, että syksynä kutkuttelisi kokeilla värjäystä sienillä. Sitten pitäisi olla isompi pata ja hoitaa homma pihalla, sillä mätä sieni löyhkää kyllä jo niin jäätävälle että tuskin naapuritkaan jättäisi kommentoimatta.
Torstaina oltiin äipän kanssa pyöräilemässä 100 kilometrin lenkki. Paloin vähän, kun unohdin JÄLLEEN sen typerän arskavoiteen. Höh mun kanssani. Tämä asia siis onnettomana aasinsiltana ja tekosyynä siihen, ettei mulla edelleenkään ole täysin valmista mekontekelettä täällä esittää. Mutta homma edistyy silti!
Hameosa (joka siis loppuu rinnan alle) ja takakappale on nyt hoideltu, kostuteltu sekä kuivattukin pyyhkeen välissä. Helmakuviosta tuli vielä parempi kuin mitä olin ajatellut. Ei mikään liian hörselö, vaan juuri semmoinen sopivan koristeellinen. Myös etukappaleet on jo valmiina ja kostean vaatteen alla tasoittumassa. Hihat on vielä hiukkasen kesken, mutta kyllä ne tästä saadaan... Edelleenkin malli tuntuu onnistuneelta.
Eilen sain sitten Kaijalta mukaani ne vyyhdinpuut ja olen aivan haltioissani miten ne oikeasti toimiikaan. Ihanasti! Pari vyyhteä ehdin eilen kerälle laittaa. Itseni lisäksi aivan innoissaan olivat kissat Orvo ja Oskari. Orvo istui vyyhdinpuitten keskellä ja ihmetteli kun häkkyrä pyöri pään ympärillä.Oskari onnistui vaan muuten olemaan koko ajan tiellä. Kaikesta huolimatta ihanaa, että kisuni jaksavat olla kanssani yhtä innoissaan uudesta lainahärpäkkeestä.
Viime viikolla ilmestynyt Novita on aivan LOISTAVA! Lehti oli niin piukassa totteuttamiskelpoisia malleja, että olin saada paniikkikohtauksen, kun tiedän ettei niitä millään ehdi kaikkia tekemään. Voi olla viisainta jättää mainitsematta mitä malleja luulee ehtivänsä toteuttaa, kun harvoin ne veikkaukset lopultakaan oikeaan osuu. Sais nyt edes vanhat alta...
Kommentit