Otsikko kertoo kaiken, eli monta rautaa on tulessa, jotain valmistakin. Melkein valmiina on se petrooli jakku, toista hihaa vielä vähän tekemättä. Täysin valmiina on se uudempi maalaustyö, eli punainen keinutuoli, mutta kuva uupuu vielä joten esittelen sen ylepänä vasta ensi kerralla. Samaten yhdestä vihreästä piposta puuttuu todistelu-aineisto, joten sekin vasta joskus.

Joulukortit on  väännetty ja jopa postitettu. Tein tänä vuonna kortit itse, tämän mammaloman etuja kun kerrankin ehdin:).En mitään monimutkaisia lähtenyt ideoimaan, mutta mielestäni ihan kivoja tuli ja aikaakin sai kiitettävästi kaikesta huolimatta kulumaan. Kolmisenkymmentä korttia tuli. Tarvikkeet on paikallisesta kangaskaupasta, Tiimarista ja Tampereen kädentaidonmessuilta. Näiden teon aikoihin tein päätöksen etten kyllä ala sittenkään tekemään sataa kiitoskorttia häissämme olleille ihmisille, vaikka se aluksi olikin tarkoituksena. Kutsukortit tein itse ja niihinkin meni tuhottomasti aikaa. Siispä käännyin Ifolorin puoleen, josta kiitoskortit sai nopeasti. Allekirjoituksissa ja osoitteissa ei sen kummemmin aikaa nuhraantunut, joten saimme jo pari päivää sitten kortit matkaan. Ja tuleva mamma on onnellinen, yksi tekeminen poissa ajatuksista:). Vaikka korttien askartelu on hauskaa, niin sarjatyön maku syö sitä nautintoa. Varokaa vaan kaikki tutut ja tuntemattomatkin, nyt mulla on ylimääräiset korttipohjat sun muut tarvikkeet sataan samanlaiseen korttiin, joten tulevien kymmenen vuoden kortit menee samaan perusmuottiin!

Tampereen kädentaidon messuilta ostin tuon Maarit Ailion hevos-aiheisen kangaspalan ja tein itselleni kakkos-käsityöpussukan, niinkuin alunperin ajattelinkin. Kuviollinen kangas on Kangas-Pauliinan palalaarista. Tuon yksivärisen ja kuviollisen kankaan väriero ei oikeasti ole niin valtava kuin kuva antaa ymmärtää, vaan värimaailma on ihanan murrettu. Valaistus-olosuhteet nyt vaan on tähän aikaan vuodesta syvältä, kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Serkulle tein pyynnöstä tukkapipon, varsinkin kun hänen synttärinsä olivat lähitulevaisuudessa. ohjeiksi sain vain, että pipon pitäisi olla metsänvihreä ja hiusten mahtua alle. Siis minähän aivan rrrrrr-rakastan tukkapipoja, joten olin valmis hommiin. Ykkösversion kanssa meni metsään. Siitä tuli tavallaan ihan hieno, mutta koko ajan se näytti ihan miehen pipolta. Päätin sen sitten antaa miehelle ja aloitin uuden pipon serkulle. Siitä miehen vihreästä piposta ei vielä kuvaa kun unohdin ottaa.

Yläkuvassa siis serkun palmikkopipo vihreästä Isoveljestä, kerällinen sitä taisi melkein mennä. Tein omasta päästäni, sen verran muistan että silmukoita loin 80 ja puikot oli 5,5 sukkikset kun ne vastaavat pyöröt on kiinni toisessa työssä. olisi voinut olla muutama silmukka vähemmänkin, mutta hyvä näinkin! Kavennuksia tein ehkä viimeisillä 6 kerroksella,  sen tarkemmin en muista.

Pipo edestä ja sivulta, mulle tämä ainakin oli sopiva! Ja tykkäänkin, toivottavasti saajakin piti tästä. Tukkapipot on  niin kivoja mun mielestä, että tämmönenkin pitää  itselle vielä tehdä tuon palmikon kera. Eikä tuhraannu tämän kanssa kuin vajaa päivä, kun on paksu lanka, josta tulee nopeasti valmista. Siis nam! Nyt aion lähteä joululahja sekä -valo ostoksille Turkuun. Alakuvassa yläkäyrällä kasvava masuni ja minä. Varmaan uskotte että on välillä selkä kipiä! Kuukausi vielä arvioituun räjäytykseen, toivottavasti en halkea kovasti ennen!