Kun alueemme palokuntanaiset päättivät osallistua Sotilaskotiliiton sukankeräystempaukseen, en arkaillut värien valinnassa. Päätin että vaatimattomuus kaunistaa vain aidanseipäitä ainakin tässä tapauksessa, ja mallailin suunnitteluvihkoon ainakin kymmenen kutkuttavaa väriyhdistelmää. Ehdin kutaisemaan neljä paria seiskaveikkaista rouheaa kavionlämmitintä, kunnes joku sukuun kuuluva huikkasi takavasemmalta hengästyneellä äänellä että "suutarin lapsilla ei tosiaan taida olla kenkiä". Sukkaputki katkesi siihen, kun päätin että viidennet valmistuukin sitten jo jollekin läheiselle. Tiedä sitten saako putken päästä kiinni  vielä myöhemmin. Nyt olen sukkien suhteen katkolla, jos ei lasketa metsänvihreää sukanalkua. Varovaisesti ajattelin niistä vielä sukkia sivareille, tasapuolisuuden vuoksi, ja koska Mielitty haastoi bloginsa lukijat. Mut tässä näitä olis, sukkia rohkeille ja ennakkoluulottomille Suomen sotapojille:

Aika kasa siinä on, lankaa kului piirun verran alle 600 grammaa, varsista tein vähintään 20 senttisiä, joissakin on pidemmätkin, jotta sain raidoitukset menemään hyvin. Puikkoina  käytin kolmepuolikkaita ebenpuisiani, ne ovat olleet viime aikoina kovassa käytössä. Sukkia oli ihana tehdä, ja niihin jäi koukkuun! Värit on niin ihania ja namikkoja, vaikken tiedä onko sotapoikasille liiankin rohkeita. Mutta moista en murehdi, keräykseen nämä lähetän!

Tämä petrooli väri on sukassa tosi kiva. Novitalla on muutenkin tosi kivoja värejä kartoissaan tänä syksynä. Ei sillä että olisin niitä itselleni kahminut muuta kuin tämän yhden kerän, mutta makustellut olen pari kertaa.

Oranssi-puna-graffitit on silti suosikit! Tässä ne blokkeireiden ja Nellan kera.

Kuvat on taas vähän laatua "otettu sisällä iltapimeässä". Ens kerralla pitäs mennä kameran kanssa luontoon. Ens kerralla kerron myös SYTYCK-jutuista. Mulla on pursuileva luonnosvihko ja valmiita mallitilkkujakin. Homma alkaa hahmottumaan. SYTYCK- haasteen vuoksi olen löytänyt kymmeniä uusia seurattavia blogeja. Välillä ei vaan ehdi. Raahaan viikon jäljessä blogilistaa, mutta luen kyllä kaikki postaukset kun vaan ehdin. Nellan hiano alpakka-silkki-villatakkikin on valmis, mutta sen seuraksi  meinaan tehdä villapöksyt, joten taidan esitellä koko setin sitten samalla.

Talonrakennus etenee, ja näitä mikkihiirikorvia tullaan tarvitsemaan. Äidin mielestä näitä tarvittais joskus kyllä kotonakin, kun 9-kuinen on pettynyt äitiin/elämään/kaappeihin jotka ei aukene jne. Jos saitte häikäistysoireita ja karkkiväriähkyn, autan teitä palaamaan maanläheisimpiin tunnelmiin: