Elämässä on kiire vaikka teemmekin vain tavallisia asioita. Ollaan kotona, pestään pyykkiä, käydään vaunukävelemässä, harrastetaan kivoja aamupäiväkerhoja, askarrellaan, neulotaan, laitetaan ruokaa, sekoitetaan kämppää. Puhutaan ja hymyillään, joskus vähän huudetaan ainakin toiselle koiralle, joka erehtyy haukkumaan sisällä. Huutamisesta ei silti ole mitään hyötyä. Mies katsoo kaikki koirankoulutusohjelmat nyt kun toipuu leikkauksesta, ja minä tietenkin oletan että pian meillä on kaksi mallikoiraa. Tytär on hymyileväinen ja kova puuhailemaan. Kaksi hammasta nakottaa jo alaleuassa.

Ehdin myös neulomaan, vaikka välillä sitten tytär sylissä. Punaposkea ei onneksi kauheasti lankani kiinnosta, lienee saanut yliannostuksen jo aivan vauvana, kun neuloin kastemekkoa monta tuntia päivässä. Tässä tulossa  väriterapiasukkaa. Tarkemmat tiedot tulee viikonlopun jälkeen. Käsityökopassa on muutenkin paljon kesken. Aloitettuja ja loppua vailla olevia on ennätyspaljon. Kesällä Helsingistä ostetuilla ebenpuisilla puikoilla on neulottu runsaasti. Kesän jälkeen olen melkein kaikissa töissäni ainakin jossain vaiheessa käyttänyt noita mustia työvälineitä. Tykkään niistä todella paljon, ne näyttävät hyviltä ja niillä on kiva neuloa.

Rakennusprojekti etenee, ja siihen olen lähinnä osallistunut laittamalla ruokaa ja kahvia työmiehille ja talkooporukoille. En silti osaa vielä kuvitella että tässä paikalla sijaitsee joskus meidän kotimme. Tällä hetkellä tässä ihanalla paikalla, sopivasti metsässä, on talomme tukeva pohjarakennelma. Missäköhän vaiheessa ymmärrän oikeasti, että kotimme nousee tähän...

Blogini alakulman pomppivat mainokset ottavat päähän. Maksua vastaan niistä pääsee eroon, mutta makustelen vielä suostunko lähtemään maksulinjalle. Kävin jo haistelemassa Bloggerinkin systeemiä, kun otti niin kovasti päähän. En haluaisi, että blogini olisi mikään mainostaulu. En silti innostunut bloggeristakaan  ja mahdollisesta blogikodon vaihdosta, joten ehkä maksan sitten sen tyhmän maksun, jotta pompsahtavat jutut saadaan pois. Ja jos Vuodatus mainostelee itsekseen omia juttujaan blogissani, niin kai voin  sitten minäkin vähän muistuttaa, että Tiimarissa on ne isot kartongit alennuksessa. Hain monenvärisiä, ja askartelin eilen ja tänään oikein antaumuksella isäinpäiväkortteja. Niiden näpertelyyn meni yhteensä varmaan kolme tuntia, mutta olin niin innoissani niistä etten edes huomannut ajankulua. Varmaan olisi tahditonta esitellä kortteja vielä tänään, joten palaan asiaan viikonlopun jälkeen.

Vaikka olenkin loistava välttelijä, niin pitänee silti mainita edes sanalla SYTYCK -projekti. En ole vielä edes aloittanut.  Useimmat SYTYCK-neulojat ovat jo saaneet upeita töitä aikaiseksi, kirpaisee kun lueskelen hienoja postauksia. En silti aio ottaa paineita, ja olenhan perustuksiani myöten niitä dead-line -ihmisiä. Aikaraja auttaa aina ylittämään itseni. Ennen tammikuuta teille tulee takki. Niin varmasti kuin Putte on possu! Tänään pidän itsenäisenyksinäiset sukanneulontavalvojaiset, ja kuuntelen Leena Lehtolaisen Maria Kallio -äänikirjaa. Valvon niin myöhään kuin jaksan, ja olen olemassa vain itseäni varten.

P.S. Ihana Syksy, ensilumi ja kynttilät ulkolyhdyissä!