Kiireistä aikaa on pitänyt, mutta siitäkin huolimatta olen jotain ehtinyt neulomaan. En kylläkään millään huikaisevalla vauhdilla. Vauvan hame on melkein valmis, kuten allaolevasta hirvittävän huonosta kuvasta näkyy (sitten kun tekele on valmis, pitänee kuvata ulkona tai jossain muualla, että hame pääsee oikeuksiinsa). Kesämekko  tulee ystäväni puolivuotiaalle pikkutytölle.

618454.jpg

En ole mikään kirjoneuleen paras kaveri, mutta tuo helmassa oleva kukkarivistö valmistui aika kivuttomasti, sillä se ei ole kumminkaan kovin montaa kerrosta korkea. Oikeastaan ihan hauskaa sen tekeminen oli, varsinkin nyt kun voin ihastella lopputulosta ja todeta, etten onneksi vetänyt nurjalla puolella kulkevia värilankoja liian piukalle, niin että hame jotenkin krinuttaisi tuosta kuvion kohtaa. Tehdessäni nimittäin olin täysin varma, että jätän lankalenkit liian pitkiksi, niin että lenkit vaan liehuvat nurjalla puolella ja jäävät joka paikkaan kiinni. Mutta eivätpä olekaan mitään turhan löysiä, vaan nurja puolikin näyttää onnistuneelta (en huomannut ottaa kuvaa todisteeksi). Tämän mekon kaveriksi tulee kesäinen myssy, jonka reunuksessa samoja kukkia kuin tässä. Mallihan on uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Tarkemmat yksityiskohdat seuraavalla kirjauskerralla, kunhan saan onnistuneemmat ja valoisammat kuvat, sekä myssyn yhteiskuvaan. Laitan vielä tarkemman kuvan reunuksen kukkakuviosta.

618456.jpg

Siinähän käy sopivasti ilmi myöskin se, että tuo kukkakuvion tummin väri ei olekaan tummanpunainen, vaan semmoinen aniliini. Tämä vaaleanpunaisten pienten vaatteiden neulominen on kyllä hauskaa. Tulee melkein vauvakuume itsellekin:).

Helppoa virkkaustyötä etsiessäni (esim. automatkojen ajaksi) törmäsin vauvanpeitteeseen, joka muodostuu kohopylväistä, ja nyt aloittelinkin sitä ihanan vaaleanvihreästä langasta (omista varastoista löytyi, en ole siis ostanut uutta, HIENOA!). Mallitilkun tein luonnonvalkoisesta langasta, kun en raaskinut haaskata vihreää.

618457.jpg

Nuo kohopylväät ovat kivannäköisiä ja helppotekoisia, lopputulos on aika paksua ja tukevaa. Siksi kohopylväillä saisi aikaiseksi oivallisia pannulappujakin, eikä olisi pelkoa että näpit palaa heti tositoimissa. Olen täysin koukussa vauvanpeittoon, sillä sen tekeminen on varsinaista aivotnarikkaan -hommaa, eikä tarvitse yhtään ajatella, kunhan laittelee koukulla koreasti. Ensi viikolla töissä iltavuoro, joten elättelen toiveita aikaisin loppuvista töistä, niin että ehtisi muutaman kerroksen koukkia ennen kello kymmentä ja kellokortin ulosleimaamista.  Tänään ollut hektinen päivä ja alkaa jo silmä lurpsahdella siihen malliin, että varmaan parasta kömpiä peiton alle. Hauskaa viikonalkua kaikille!