Viimeisin viikko on ollut paitsi vauhdikas, niin todella mieleenpainuva hyvässä ja pahassa. Neulottu on urakalla, ja valmistuneitten korissa on neljä paria Sotilaiden Sukkia. En ole niitä vielä päätellyt, joten esittelen vasta ensi kerralla. Herkullisia värejä olen niihin laittanut. Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä neulomaan sukkia lähipiirille, koska olen saanut muutamia komentteja suutarin lapsista ja heidän kengistään.

Pieni tyttäremme joutui viikko sitten sairaalaan. Sairastettuaan korkeaa kuumetta ilman nuhaa kolme päivää huolestuin, ja lähdin kuljettamaan lasta päivystykseen. Päivystyksen kautta tiemme vei sairaalaan, ja saanpa kiittää äidinvaistoani joka ajoi meitä lähtemään perjantai-iltana lääkäriin. Reissuun lähdimme kuuden maissa illalla, ja sairaalan lastenosastolla olimme vasta yhden maissa yöllä. Terveyskeskuksessa oli jonoa ja paikkaukseen saapuneita juoppoja. Sairaalan lastenlääkäri muisti sanoa, että onneksi lähdimme sairaalaan sinä iltana, ja tulehdus munuaisissa saatiin kuriin. Viivyimme sairaalassa viisi päivää, onneksi sain olla koko tuon ajan osastolla tyttären kanssa. Nyt olo on jo rauhoittunut, helpottunut ja onnellinen. Myöntää pitää, että viikon aikana olen itkenyt ja iloinnut enemmän kuin ikinä. Lapsen sairastelu on kamalaa, onneksi kotona on nyt terve tyttö ja arki alkaa olemaan taas uomissaan. Ikinä en ole pitänyt onnea tai lasta itsestäänselvyytenä, enkä edelleenkään. Onneksi Nellan suojelusenkeli oli lähellä.

Sairaanakin Nella jaksoi hymyillä hoitajille. Eipä ihme, että tädit toivat vuorotellen tytölle Piltin Aurinkoinen-sosetta.

Nukuin sairaalassa aika huonosti, joten kuuntelin Leena Lehtolaisen äänikirjaa ja neuloin. Se rauhoitti. Sain viimeisimmät sukat valmiiksi -niistä sitten ensi kerralla- ja aloittelin silkki-alpakkasekoite Aureasta nuttua Nellalle. Mummu toi langan sairaalaan, joten pääsin kimppuun. Olen kaavaillut nutun ympärille oikein pipo-käsine-housu-settiä. Katsotaan mitä tuleman pitää, nuttu valmistunee lähipäivinä.

Parisen viikkoa sitten löysin blogeja kahlaillessani haasteen, jota oli mahdoton ohittaa. Olen siis mukana So You Think You Can Knit -tempauksessa. Vähän jännittää mitä on tulossa, ja minkätyyppisen haasteen tulen saamaan. Haaste selvinnee tämän viikonlopun aikana...

Olin ensimmäistä kertaa kansalaisopiston valokuvauskurssilla tosrstaina, joten saa nähdä paraneeko kuvanlaatu vastaisuudessa. Ekakerran jälkeen en usko mitään radikaalia parantumista tapahtuneen. Kunhan yritin kuvailla ruskaa ja syksyistä luontoa. Asetuksia räpläillessä osuin pari kertaa oikeaan, ja sain kelvollisia kuvia vaikken automaattia käyttänytkään. Kai sekin on jo jotain. Neulomisiin!