Tämä sama kirjoitus on luettavissa myöskin bloggerin puolella.

No niin! Pääsimpä vihdoin alkuun jutussa, jota olen oikeastaan pantannut, kunnes sain eräät sukat valmiiksi. Alkukesästä sain idean ryhtyä kasvivärjäyspuuhiin jälleen. Viimeksi kolmisen vuotta sitten hurahdin touhuun ja nostelinkin kattilasta kiitettävän määrän maanläheisen väristä lankaa. Tällä kertaa ongelmaksi nousi vain värjäysvehkeiden vähyys, sillä kattiloita oli tasan yksi, lämpömittari oli mennyt rikki ja puretusaineetkin oli käytetty loppuun tai hävitetty. Siispä olinkin jo yhteydessä miehen siskoon, että jos hän vaan jossain rompetoreilla sattuu isoja kattiloita myynnissä näkemään, niin tänne vaan! Kattiloita ei onneksi löytynyt siihen hätään, sillä vajaa viikko tästä tätini, joka myöskin on ahkera käsityöihminen, otti yhteyttä ja sanoi haluavansa antaa kaikki kasvivärjäysvehkeensä mulle. Mikä lottovoitto! Ja sattumalta juuri oikeaan saumaan. Niinpä sitten muunmuassa lämpömittari ja kattilat muuttivat meille, ja tietysti syöksyin suinpäin apteekkiin tilaamaan puretusaineita. Ensimmäinen kokeilu tulikin tehtyä jo ennen alunatilauksen saapumista apteekkiin, eli värjäsin raparperilla, joka ei hapokkuutensa vuoksi vaadi eri puretusta.

Yhteensä sain neljä tai viisi kattilaa ja vanhan mehumaijan, jota voi käyttää värjäykseen (esim höyrykiinnitteiset silkkivärit). On nämä niin tarpeellisia ja kauniita! Ja säästin vielä pitkän pennin, sillä ainakin Säkylän torilla olen nähnyt vastaavia kattiloita myytävän jopa 45 euron kappalehintaan!

En kyllä väitä että semmoisia summia olisin kattiloista maksanut, mutta periaatteessa. Etenkin nämä kelta-punaiset vanhat kattilat tuntuvat kirppareilla olevan aika arvossaan, kun ovat tällä hetkellä tavallaan 'muodissa'. Luulenpa että Kaija on nämä hankkinut jo silloin, ennenkuin tulivat suureen huutoon, ja näitä sai ihan kohtuulliseen hintaan. Osa kattiloista voi jopa olla mummulan vintiltä.

Kattiloista kaksi on korkeamman mallisia ja erivärisiä, 'made in Yogoslavia' lukee ainakin toisen pohjassa. Kattilat ovat ahkerasti pöhisseet alkaen jo viikko ennen juhannusta. Kuten kerroin, raparperilla aloittelin ja jatkoin siitä jouhevasti lupiinilla, joka vetelee viimeisiä henkosiaan Jussin tienoilla, eli ainakin lupiinin kukilla värjäys pitää suorittaa ennen lakastumista. Kaikki värjäykset tein sisällä, mutta ajattelin syksyn sienivärjäyksiin  mennessä hankkia siirtolevyn, jotta voin värjäillä ulkona ja pitää hajut kurissa.

Värisuora on mielestäni aivan valloittava! Värjättyä lankaa on näissä kuvissa noin  puolitoista kiloa, pääasiassa Kauhavan Kangas-aitan luonnonvalkoista, kasvivärjäykseen tarkoitettua karstalankaa, sekä vähän 7-veljestä.

Ähelsin näiden kuvien kanssa ulkona aivan aamutuimaan ja toivoin saavani oikeat värit talteen. Aika hyvin onnistui, vaikka yli tunti siinä urheillessa meni, ja hyttyset saivat imettyä varmaan desin tai pari verta kintuistani. Siksi laitoin paljon kuvia, kun en osannut päättää parhaita otoksia. Kuvassa karkeasti jaoteltuna, vasemmalta aloittaen: lupiini, sananjalka, lupiini, raparperi, lupiini, koiranputki ja lupiini. Jotakuinkin näin. Voimme kai tästä päätellä, että vanha pakkomielteeni lupiinista saatavaan täydelliseen vihreään on edelleen olemassa.

Raparperilla aloittelin, malttamaton kun olin sen alunan puuttuessa, ja värjäsin  valkoista, luonnonvalkoista ja harmaata 7-veljestä käyttäen. Kivat ruskean sävyt tuli.

Yläkuvassa lupiinin kukinnoilla värjättyä karstavillalankaa, yhteensä 200 grammaa, alunapuretus. Vyyhdit ovat eri värjäyssatseista ja hieman poikkeavat toisistaan. En ymmärrä mihin jäi se ihana turkoosi vivahde, jonka jotkut ovat saaneet värjätessään lupiininkukilla? Ihan kivan värisiä ovat silti.

Lupiinin varsilla ja lehdillä värjäys tuotti ihania tuloksia. Kasan päällimmäisenä juuri sitä 'oikean' väristä vihreää. Kivassa vihreässä siis aluna sekä kuparivihtrilli, oikeanpuoleisessa aluna ja vasemmalla alhaalla 4 grammaa rautaa lisätty jälkivärjäyslangan poristessa viimeistä 15 minuuttia kattilassa. Kasassa yhteensä 300 grammaa luonnonvalkoista karstalankaa (oikeastaan melkein joka karstalankavyyhti painoi 105 grammaa kuten kuvasta näkyy). Oikealla oleva lupiinilankakin on todella hienon väristä, vaikkei se kuvassa niin näykään. Upea vaaleanlime!

Koko lupiinilla varsineen, lehtineen ja kukintoineen värjäsin 100 grammaa vaaleanharmaata 7-veljestä, sekä kaksi vyyhtiä karstalankaa (yhteensä 200 g). Oikealla puretteena aluna sekä kuparivihtrilli, muissa pelkkä aluna. Keskimmäinen on jälkivärjäysliemen tuloksia. Kivoja vihreitä nämäkin.

Koiranputki päästi valtaisasti väriä, vaikkei sitä millään uskoisikaan, kun kasvi näyttää niin kovin kuivalta töröttäessään tien varressa. Upea voimakas keltainen tarrasi lankaankin kiinni! Värjäsin parissa kattilassa 400 grammaa karstalankaa ja vajaa 150 grammaa vaaleanharmaata ja valkoista 7 veljestä. Väriä oli niin paljon, että jälkivärjäyskin kannatti. Harmaa lanka sai vihertävämmän sävyn kuin luonnonvalkoinen, ja  lankakasan oikeassa alakulmassa oleva sinertävä lanka sai värjäyksen loppuvaiheessa pari grammaa rautaa seuraansa. Kaikissa muissa puretteena pelkkä aluna.

Sananjalkoja kasvaa tonneittain sen metsätien varrella, jossa me nyt vuokralla asumme. Siispä yhtenä päivänä lenkilläni, kun tytär jo nukkui vaunuissaan, poimin kattilallisen saniaisia. Värjäsin yllä olevat karstalankavyyhdit kahdessa erässä, puretteena pelkkä aluna, enkä millään ymmärrä miksi toisesta tuli vihreää!?! Odotin nimittäin ruskeaa lankaa, värjäysliemikin oli hienoa vahvanruskeaa. Ehkäpä jostain oli eksynyt hippu rautaa tai kuparia lopputulosta vääristämään, vaikka pesenkin aina värjäysvehkeet käytön jälkeen hyvin.

Tässä kaunokaiset odottelevat kerille pääsyä (sitä tosin saavat hetken odottaa, kun ovat siistejä näinkin). Kiitokseksi kaikista värjäysapuvälineistä halusin tehdä Kaijalle jotain, hän itse toivoi sukkia, joten tartuin jälleen kolmosen ebenpuikkoihin.

Teinkin kolmet, ja ajattelin, että pitäköön Kaija itsellään kaikki, tai antakoon tyttärilleen yhdet ja pitäköön itsellään yhdet, ihan tarpeen mukaan. Kaikki on Novitan 7-veikkaa, yhdet aiheeseen sopien kasvivärjätyistä langoista neulottu. Lankaa kului yhteensä 375 grammaa.

 Asiaa olisi, mutta nyt loppui kirjoituskunto kesken. Käykää katsomassa siellä bloggerinkin  puolella. Kiitos!