Vaikka SYTYCKin alkumetreillä reteilin kohdalleni osuneen haasteen olevan mukavuusalueen sisäpuolella, olen saanut viimepäivinä huomata ettei kaikki olekaan niin viheltelyä kuin kuvittelin. Yhtään en epäile etten hienosti tästä suoriutuisi, mutta nyt kun olen nuhrannut tunnin jos toisenkin kaikenmaailman piirrosten ja mallitilkkujen parissa, olen huomannut ettei ihan kaikki mene niinkuin kuvitelmissa.

Ensinnäkin. Ainut varma asia haasteen selviämiseen jälkeen oli mallineule jota tulisin käyttämään. Kaksi oikein, kaksi nurin kaksi kerrosta päällekkäin, ja sitten yhden silmukan verran siirtyminen toiseen suuntaan ja jälleen kaksi samanlaista kerrosta päällekkäin. Lopputuloksena vinoraitaa. Mallitilkun jälkeen huomasin ettei homma toimikaan. Joskus taannoin neuloin Brita-haukulle pyhätakin jossa käytin kyseistä mallineuletta ja koska tykästyin, päätin että teen sillä vielä joskus villatakin. Silloinen lanka oli muistaakseni Palinoa, sellaista pyöreää ja sopivan kierteistä lankaa, joka toi mallineuleen ihanasti esille. Sytyck -projektini langaksi valikoitui upea Cascade 220, joka ei vinoraidassani toiminut aivan yhtä hienosti kuin Palinossa. Lopputulos ei ole niin selkeä kuin haluaisin, osaltaan tämä saattaa johtua myös käyttämäni Cascaden rubiininpunaisesta sävystä. Punainen väri vie huomion pintaneuleesta. En ole silti heittänyt kirvestä kaivoon vinoraidan kanssa, vaan meinaan vielä kokeilla tilkkua jossa muuten kaikki on samalla tavoin kuin ennen, mutta oikeat silmukat neulon kiertäen. Jospa vinoraita sitten erottuisi paremmin.

Lankana meinaan siis käyttää Cascaden 220 -lankaa, sävyä Ruby (numeroa en muista, mutta palaan värikoodeihin myöhemmin). Cascadea on nykyään Suomessakin monessa paikkaa tarjolla, ja langan värikartta on ihan mieletön. Suomessa lankaa saa ainakin Titityystä, LankakauppaKujeesta ja Lankaideasta. Kunnianhimoisena olen tietenkin ideoimassa villatakille ainakin yhtä asustetta, johon tarvitaan pieniä määriä tehostevärejä. Siksi lankakuvassa kolme vyyhteä, jotka on tunnelmaltaan syvän syksyisiä.

Mallitilkkujen kuvaus sai meikäläisen melkein suikaloimaan peliverkkarit, ei meinannut tulla selkeitä kuvia millään. Punaiset kuvauskohteet on mun ykkösinhokkeja, melkein sen seikan vuoksi vaihdoin projektilangankin! Mutta en kuitenkaan, sillä punainenhan ei nujerra mua alleen, vaan me löydetään vielä se tasapaino ja  yhteistyöllä Canonin kanssa saadaan punainen hehkumaan aitona. Punaisia mallirättejä neulomalla selvisi ainakin tiheys ja se miten takin reuna muodostuu. Helmaan tulee muutama sentti ainaoikeaa ja nappilistat ovat myös sitä samaa. Kohosilmukat tulevat nappilistojen viereen, sivusaumojen paikalle ja selkään keskelle. Villatakki neulotaan yhtenä kappaleena kainaloihin asti, kuten on tapana ollut.  En vaan pysty neulomaan kaikkia kappaleita erikseen ja sitten yhdistelemään. Se on suorastaan hirveää!! En ymmärrä jos joku niin tekee ihan vapaaehtoisesti. Mallineuleita kokeilin moniakin erilaisia kun huomasin ettei 2o, 2n  -vinoraita ollutkaan niin suvereeni kuin unelmissani. Kuvista puuttuu viimeisin keskeneräinen yritys, joka pitää sisällään miljoonittain langankiertoja, ja joka minun on pakko valita, jos se lopultakin näyttää parhaimmalta. Pahalta näyttää, ainakin siis sen suhteen jos toivoi pääsevänsä helpolla...

Muistiinpanoni ovat sekavia ja niistä saa hakemalla hakea asiantuntevaa terminologiaa ja lopulta saa pettyä termistön suhteen. Tykkään rustata, enkä ajattele sanooko kohosilmukka jollekulle muulle mitään, vai puhuko se ainoastaan tännepäin omaa kieltään. Joten, girl has a problem!  Sitten  kun alan kasata sitä ohjetta sanoiksi ja silmukoiksi paperille, joudun AJATTELEMAAN! Uh, en haluaisi ajatella neuloessani, vaan katsella digiboxilta sarjoja joita seuraan nyt jo muutaman kuukauden jäljessä.

Piirrosten värit ovat valokuvauksen yhteydessä jotenkin haljuttuneet, luonnossa ovat ihan kivannäköisiä. Kolmessa kuvassa jankkaan villatakki-ideaa edestä ja takaa, mutta poikavauvanhaalarikin roikkui aika loppumetreille SYTYCK-ideoissa. Olisi laatikossa ollut aivan ihanat langat tuohon haalariin, punaista ja keltaista Floricaa ja kahta eri harmaata Luxus Alpacaa. Hylkäsin kuitenkin idean, sillä tuo poikavauvan haalari olisi ollut liian simppeli. Värit  ja hauska perstasku ovat suunnitelman valokohdat, eikä niissä ole mitään hankalaa saati haastavaa. Palaan tähän haalariin kun poikavauvoja ilmaantuu lähipiiriin.

Toisinaan suuruudenhulluna tapauksena haudon päässäni ideaa asusteista, ja jos päästän ajatukseni oikein irti, olen jo tehnyt kokonaisen setin ja vielä muutaman villatakinkin päälle SYTYCK-projektiin liittyen. Joten pitänee ottaa nyt vain ihan rauhassa, ja orientoitua ensin villatakkiin ja ohjeen pakertamiseen, ja intoilla asusteista ja muista vasta kun edelliset on kunnossa. Suunnitelma on siis jokseenkin selvä, mallikuviota vielä hiotaan!

Lapsi on tänään tasan yhdeksän kuukautta. Voi sitä vierivää aikaa!