Tässä lammas tönöttää vastavalmistuneena paraatipaikalla uudessa pipossani.

Kuten tästä kuvasta näkyy, tuli piposta taas aika hassu, kuten pipoistani aina:). Mutta tykkään jälleen, että saan tukan pipon sisään, ja iso tupsu oli ihan ehdoton, kun ihastuin niihin tehdessäni pipoja muille lahjaksi.

Lankana käytin Novitan Isoveljeä. Kulutus oli varmaankin jotain 150 gramman luokkaa. Punainen kerä meni lähes kokonaan, pieni nyssäkkä jäi. Tietysti tuo tupsu söi paljon lankaa. Puikkoina käytin nelosen pyöröjä, eli olivat suosituksia pienemmät, mutta en inspiraationpuuskassani löytänyt isompia. Mutta mitäpä tuosta, pienemmät sopivat paremmin löysähkölle käsialalleni. Värit ovat tosi kivat ja onnistuneet, ja koska mulla on paljon punaisia vaatteita, sopii tämä monen kanssa. En ole tässä vielä kostuttanut työtä, joten siksi pienet kuprut, joita tarkkanäköinen saattaa jäädä katselemaan. Kuvauksen jälkeen myssykkä pääsi heti kostean peiton alle.

Olen erittäin tyytyväinen Silkkilammas-kirjoneuleen onnistumiseen. Se ei kaivannut matkan varrella mitään fiksailuja, joten voinkin sitten seuraavaksi ryhtyä käyttämään tätä tulevissa vauvan neuleissa. Lampaista ei oikeasti tule noin isoja oikeassa tarkoituksessaan, eli niissä nappuloiden neuleissa, kun käytettävät langat ovat niissä ohuempia. Tämä on niin hyväntuulinen pipo, että oikein itseä huvittaa. Seuraavaksi kun teen pipoa, yritän tehdä vähän vakavamman ihan vaan vaihteeksi. Näitä Tukkapipo-versioita on melkoisen monta jo muodostunut. Otan tämän pipon Lappiin! Sinne suunnataan kuukauden kuluttua. Kimaltelevia hankia odotellessa olen jo kaivanut uudet langat esiin ja seuraava inspiraatio saa kavuta puikoille. Huomioikaa muuten, ettei tässä työssä ole kerrostakaan tasaraitaa! Jesjes, olen parantunut!