Makuuhuoneen verhot ekana näytille, ne on väsätty vanhasta Marimekon pussilakanasta. Tein pari tyynyäkin, jotta teema vähän toistuisi. Tykkään tästä sinisestä väristä. Näyttää melko aidolta kuvassakin, vaikkei kuulemma tuo päiväpeitteen väri rimmaa, sanovat pikkusisko ja boyfriend. Mokomat ilonpilaajat:). Ei vaiskaa, mulla on jo sopivampi peite kiikarissa jahka rahaa alkaa ropisemaan tilille (eli ei lähiaikoina). Orvo-kissalle vanhakin peite kelpaa, kuten näkyy, kunhan vaan pääsee mamman kainaloon. Verhot näyttävät mielestäni sopivan pirteiltä makkariin, vaikka se kaapeissa lojunut ryijy olisi kyllä aivan omiaan vielä tuonne seinälle. Enpä vain ole laittanut neulaa ristiin sen eteen. Mutta vielä ehtii. Sitten joskus. Verhoista kuitenkin tykkään ja kokonaisuus näyttää kivalta (en saanut vangittua koko huoneen tunnelmaa kameran linssille). Joten uskokaa mua!


Edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin jo tilanneeni Miinan lehmiä metrikaupalla. Jätin kankaan nyt hetkeksi laatikon perukoille ja mietiskelen sijoituspaikkaa. Olohuoneeseen se ei sittenkään ehkä ole paras mahdollinen, sillä oranssi on jotenkin erisävyistä kun makkarin muut oranssit. Eteiseen tästä kankaasta tehty taulu kyllä sopisi, ja näinollen saisin eteisestä Maarit Ailion taulut olkkariin. Pitäisi vain saada pari lisätaulua kyseiseltä taiteilijalta. Tietääkö mistä saisin, ettei tarvitsisi odottaa marraskuuhun ja Tampereen kässämessuille?
Meikäläisen maraton meni hienosti siellä Helsingin päässä. Juoksin oman ennätykseni 3:58:10, joten olen äärettömän tyytyväinen tilanteeseen. Paremmin ei olisi voinut mennä, kiitos loistavan maratonilman ja hyvän etukäteisreenin.


Nämä verhokankaat ovat marinoituneet laatikoissa vajaan vuoden, ja tänään sain jostain kumman syystä sellaisen tarmonpuuskan että valmistuivat verhoiksi. Ovatkin sitten niin kauniit vaikka itse sanonkin. Keskellä olevat paneelit ovat voileeta, joka kuultaa kauniisti läpi, ja toiset paneelit ovat jotain paksua puuvillaa kukkaköynnöksin varustettuna. Uloimmainen kukkaköynnös rimmaa tismalleen voileen vihreään. Olen tyytyväinen näihinkin! Kuten huomaatte, verhot tulivat työhuoneeseeni (olen urheiluhieroja). Työhuoneeni on tällä hetkellä asuntoni ainut huone johon olen erittäin tyytyväinen, huonoista kuvaajanlahjoistani johtuen en saanut onnistunutta kuvaa koko huoneesta, jotta muutkin näkisivät. Lattialla on kuitenkin ihana pehmeä ja vihreä karvamatto, josta sain maksaa euron kavereineen pari vuotta sitten. Surullista kyllä, koira tykkäsi pisutella kyseiselle matolle, vaikka muutoin olikin sisäsiisti. Pari kertaa kun tämmöisen pesee, niin kyllästyy! Nyt matto on työhuoneessa onnellisena, sillä sinne on kisuilta ja koirilta pääsy kielletty. Pysyy raikkaana ja puhtaana. Ostin parit vihreät Finlaysonin pyyhkeetkin, kun niin kovasti väreihin sointuivat. Ne oli Alessa K-kaupassa, joten kiusaus oli mahdoton vastustettava:).

Tässä vielä puuvilla-paneelit läheltä. Vihreää, ja keskiraita tismalleen samaa ruskeaa kuin viereinen seinä. Ostin nimittäin huoneen maalin näiden verhojen mukaan, eli menin tilkku kädessä maalikauppaan. Sain näinollen yhden ruskean ja kolme kermanvalkoista seinää, ne tosin maalasin jo aikoja sitten. Työhuone taitaa nyt olla valmis. Hienoa:). Melkein kolme vuotta se kesti.

Neulonnatkin ovat edistyneet, vaikka aika hektistä on taas ollut. Se kashmir-sekoiteraitapaita on suurin pyörtein kainaloissa, olen tehnyt sitä automatkoilla ja aina helpon työn puutteessa. Roosa villatakki on lähestulkoon valmis. Vähän vielä on reunakaitaletta neulomatta, palojen yhdistäminen on  jo tehty, joten tylsin osuus takana. Pian saan varmaan sen näytille, ja pääsee seuraava duuni hyppäämään puikoille. Saatanpa testata niitä uusia Knitpicksin puikkoja (Harmony Delux-setti), jotka tilasin tähän konkurssiin. Setissä siis pyöröjä, elikkä neljä eripituista kaapelia ja kahdeksan paria vaahterapuisia puikkoja jotka saa yhdistettyä haluamansa mittaiseen kaapeliin. Ne pitää saada testata äkkiä! Palailen kuvioihin lähipäivinä sen villatakkeloiseni kanssa.