Joulu taas tuli kuin vaivihkaa, ja kului niin nopeasti. Rauhallista ja niin mukavaa oli. Kauratonttu valvoi joulun touhuja tv-tasolla. Ostin tämän Euran Pirtin joulumyyjäisistä, ja päätin ensi vuonna tekeväni näitä enemmänkin koristeiksi ja joulukukkasten korvaajiksi tutuille. Tänä vuonna en ehtinyt kuin ostamaan noita silmiä, askartelun sijaan tuli leivottua ja käsitöitäkin tehtyä omaan sekavaan tapaani, eli monta työtä on ihanasti kesken ympäri huushollia!

 

 

 

Joululahjoiksi miehen siskon lapsille ompelin tämmöiset sängynpeitot. Kun ostin tykötarpeita, niin kangasvalinta kyllä aluksi mietitytti moneen kertaan, eli  jahkailin tuleeko lopputuloksesta rauhaton kuin mikä, vai mukavan reipas. Nyt voin todeta että värit ovat raikkaat ja peitot onnistuneet. Jes! Selväksi tuli, että olen melkoinen käsi näissä tilkkutöissä, ainoa kohdillaan oleva asia on itseluottamukseni, joka ei rapissut missään vaiheessa sen kummemmin (paitsi vähän). Neliöt sain ommeltua siististi kasaan uskollisen ystäväni avustuksella:

 

 

Hänhän siis toimii erinomaisesti varsinkin kun sain väliaikaisesti vaivanneen sik-sak-ongelman kuriin! En kyllä antaisi tätä pois ihan pienestä hinnasta. Jos joskus hankin vähän uutukaisemman koneen napinläpi-automatikoineen ja koriste-ompeleineen, niin pidän tätä varmasti edelleen varalla toimimaan suorien ommelten eksperttinä. Kone-ompeleiden onnistuminen päättyi kuitenkin siinä vaiheessa kun piti ommella reunakaitaleen kääntöreuna päälitikkauksella. Vakavan ähellyksen jälkeen luovutin ja ompelin kumpaisenkin peiton reunan käsin. Seitsemän tuntia reunan ompeluihin meni, onneksi olen nyt tyytyväinen, vaikka aluksi riepoi ajatus että taitavampi olisi surauttanut koneella tosi-nopeasti reunat kasaan. Mutta siisteys on kuitenki tärkeintä. Tikkauksiin ei sen kummemmin ollut aikaa (saati palavaa halua), joten ompelin käsin muliinilangalla koristetikkaukset. Näistä pidän lopultakin tosi paljon! Toisessa peitossa tikkaukset vihreällä ja toisessa oranssilla. En vaan huomannut ottaa näköjään hyvää lähikuvaa niistä. Vähän yritystä kumminkin.

 

 

Suurin ongelmakohta työssä oli ehkäpä välivanu, joka ei ollutkaan pelkkä välivanu, vaan tätini lahjoittama tikkikangas. Tikkikankaassa kun sattuu olemaan vanu-, sekä ala- ja päälliskangas. Sen lisäksi työssä oli tietysti oma päällis- ja taustakangas, mikä tekee yhteensä viisi kerrosta. Muliinilangalla tikkaus ei ollut kivaa! Seuraavaan , varmaankin melko pian toteutuvaan (jos se meikäläisestä riippuu) tilkkutyöhön ostan laillista vanua!

 

 

Loppuviimein olin tosi yllättynyt kuinka hauskaa näiden peittojen tekeminen olikaan. Peittojen koot ovat muuten 130X130cm, ne olivat ainoat toiveet peittojen suhteen, joten sain ihanan vapaat kädet. Huomatkaa kuinka Iiris auttaa prosessissa!

Viime kerralla taisin jo luvata kuvia psljon aikaa sitten valmistuneista hommista. Tässä miehen pipo, josta piti tulla serkun pipo, mutta kun se valmistuttuaan näytti ihan miehen pipolta.

 

Lankana käytin 100 grammaa vihreää seiskaveikkaa ja puikot olivat muistaakseni vitoset. Malli on oma, en oikein tiedä miksi tuota neulosta nyt kutsutaan, mutta paksua se on. Joka toinen kerros on neulottu oikein ja joka toinen nurin/nostamalla 1 s oikein neulomatta puikolle. Maalaamani keinutuoli on lunastanut paikkansa olohuoneessa, ja on hieno, vaikka sitä onkin kovin hankala kuvata. Yritin kuitenkin:

 

 

Sävyvalinta on muuhun olohuoneeseen nähden erittäin onnistunut! Keinutuolinhan on muilta osin tehnyt appiukko joitakin vuosia sitten, joten en kehtaa tässä enempää itseäni kehua, kun olen oikeastaan aika pienellä osuudella vaikuttanut tämänkin keinun nykyiseen ulkomuotoon:).

Keskeneräisiä töitä on vielä enemmän kuin viimeksi. Petrooli jakku on edelleen nappeja vailla, äidin lukunuttu 20 cm vailla päätöstään, siskon pipo päättelyä vailla valmis, miehen lapaset puolivälissä projektia. Sitä en tiedä aivan tarkkaan milloin masu-asukki on maailmaan valmis, mutta alan olla valmistautunut että iso pamaus saattaa tulla minä päivänä tahansa:).