Puikot ovat sauhunneet, ja valmista on tullut. Uusin työ,  Olearia-villatakki lapselle lepää kosteana pyyhkeen välissä ja odottelee päättelyneulaa. Kyseinen villatakki on aivan ihana Tikkin malli, harmillisesti lähdin vain yrittämään kolmevuotiaan kokoa neljällä kerällä Sublimen merinovillaa ja helma jäi lyhyeksi. Olin ajatellut villatakkia 3-vuotislahjaksi, mutta nyt onkin pakko lahjoittaa neule oman tyttären villatakkiarsenaaliin. Hänelle se sentään pituutensakin puolesta passaa, ja pienoinen liikaleveys ei haittaa. Koko näytti ainakin aamulla ihan hyvältä kun neuletta kokeilin juuri heränneelle ja aamuärtyneelle taaperolle (eli aika nopea sovitus oli). Nyt siis odottelemme kuivumista ja yhteistyöhaluisempaa lasta.

Seiskaveikkaiset synnytys-sukatkin pitäisi päätellä. Sain ne valmiiksi jo parisen viikkoa sitten, mutta päättelykeiju ei ole vieraillut kässäpussukassani. Langanpäitä on todella vähän, joten päättelyn ei pitäisi olla suuri ponnistus.  Ja siitä vielä, etten ajatellut villasukat jalassa synnyttää, vaan vetää sitten jälkikäteen kontteihini jos alkaa kylmiä.

Äitini syntymäpäivä on syyskuun alussa, ja viime vuoden vahingoista (1 ja 2) viisastuneena neuloin pipon purppuranvärisestä  7 veljeksestä, ja vihdoinkin hyvä tuli! Pipon malli on jälleen ihana ja hyväksi havaittu Villapeikon Mustikka. Puikkoina käyttelin kolmepuolikkaan ja nelosen sukkapuikkoja. Pipon kaveriksi tein lapaset, joita en viitsi vielä tarkemmin esitellä. Ajattelin nimittäin osallistua kyseisellä mallilla, pienillä muokkauksilla tosin, Käsityölehden lapaskisaan. Nämä olivat siten harjoituslapastimet tositoimia varten. Malliin olen ihan tyytyväinen, ja jos ei nyt sentään kisamenestystä tipu, niin saapahan ainakin joku vähän lämpimämmät sormet ensi talvena minun ansiostani. Kaikki kisaan osallistuvat lapaset menevät nimittäin hyväntekeväisyyteen voittajien valikoinnin jälkeen. Lankaa settiin kului 187 grammaa.

Syksy on niin ihana lämpimänviileine tuulinen ja lentävine lehtineen. Voi lähteä sunnuntaiaamuisin patikointiretkelle ja nauttia luonnosta ja maisemista. Iiris-haukkukin arvostaa.

…Ja Brita, vaikka kuonossa onkin jo muutama valkea karva…

Seuraavaksi lähtee uuden tulokkaan haalari puikoille, sekä tilattu virkkuu. Kumpaakin varten on ensin viritettävä vyyhdinpuut iskuun, muutoin kaikki on selvää malleja myöden. Oi katsokaa miten ihanaa lankaa mulla on pikkuihmisen haalaria varten!

Teksti luettavissa myös täällä.