Viikko näyttötutkintoa takana, ja tuloksena valmistunut mekon hame-osa, sekä hieronnan jäykistämät kädet. Laillistetun hierojan ammattinimike on enää kahden päivän päässä, joten vetäähän se suuta hymyyn. Jossain vaiheessa tuntui että vastoinkäymisiä pukkaa vähän joka lähtöön.
Pientä shoppailuakin toimitin Tampereella. Oikeastaan olin aivan haltioissani lankakauppojen laajasta kirjosta. Lankakauppa Aili Jokinen oli ihana paikka, rakastuin. Nyt se on suosikkini Harjavallassa sijaitsevan lankaputiikin lisäksi. Tutkivana journalistina (köhköh) minun oli ihan pakko ostaa pari kerää valkoista reumalankaa hartiahuiviin, sekä neljä vyyhtiä Kamenaa, jota sai siitä Koskikeskuksen lankakaupasta Modan alennuskupongilla 4 euroa pala (ei lainkaan paha). Pakko oli ostaa, sillä noista tulee mulle syksyksi pitkä hame. Tuurilla oli vielä juuri oikeita värejä tarjolla, muuten olisin tilannut Tinttamarellista, jossa sama tarjous Modan tilaajille on voimassa.
Riittoisuutensa vuoksi Kamena on kyllä edullinen lanka. Nähtäväksi silti jää riittääkö tuo määrä hameeseen. Saatampa tehdä mallitilkun viikonlopun aikana, joten saan langankulutuksesta jonkinnäköistä mielikuvaa. Maanantaiksi ja tiistaiksi joudun jokatapauksessa vielä ajelemaan Tampereelle hieromaan, joten voin aivan hyvin siinä samalla hakea vielä yhden harmaan vyyhdin jos siltä näyttää. Selvennyksenä vielä, että ostamieni lankojen värit ovat harmaa, vaaleanroosa sekä luonnonvalkoinen (nämä kuvathan aina välillä vääristää).
Mekko on tämmöisessä tilassa:
Näyttää vähän kummalliselta, mutta mussa on herännyt villi toivo, että kyllähän tämä kaikesta huolimatta onnistuu! Ei silti nuolaista ennen... Hameosan korkeus on nyt 70 senttiä, ja seuraavaksi pitäisi päätellä etupuolen silmukat ja neuloa takakappale loppuun. Sitten olisi edessä vaikein, eli etukappale. Visio on kyl hallussa ja paperillakin. Reunapitsimallikin on varmistunut (ainakin mun päässäni). En siis ihan eksyksissä ole tämän kanssa.
Ihana ja eittämättä :) paras tätini Kaija oli käynyt jokunen päivä sitten lukemassa blogiani oikein ajatuksella, ja huomannut tuskani joka johtuu vyyhdinpuiden puutteesta. Hän sitten lupasi minulle niitä lainata niin pitkäksi ajaksi kuin tarvis. Ihanaa! Loman aikana aion keriä oikein urakalla noita vyyhtejä pois, kunhan nyt ensin pääsen kyläilemään Kaijan luona ja hakemaan ne puut. Lisäksi ollaan Kaijan kanssa juteltu, että hän pitäisi minulle langanvärjäysopetusta kesälomalla (hän on artesaani). Oikein siis kasvivärjäyksestä on kyse. Toivottavasti ehditään toteuttamaan lähiviikkoina.
Mekko sieltä olkkarin sohvalta jo huuteleekin, taidampa lähteä viihdyttämään sitä ja kissojani (langathan eivät koskaan voi olla viihdyttämättä kissoja), sekä tietenkin itseäni. Saatuani vihdoin puolen vuoden uutteran harkinnan jälkeen hankittua tulostimeeni uuden värikasetin, olen täydentänyt neulemalli-mappia aika massiivisesti. On sitten ainakin useimmat mallit tallessa, vaikka ne joskus jostain syystä netistä häviäisivätkin.
Pientä shoppailuakin toimitin Tampereella. Oikeastaan olin aivan haltioissani lankakauppojen laajasta kirjosta. Lankakauppa Aili Jokinen oli ihana paikka, rakastuin. Nyt se on suosikkini Harjavallassa sijaitsevan lankaputiikin lisäksi. Tutkivana journalistina (köhköh) minun oli ihan pakko ostaa pari kerää valkoista reumalankaa hartiahuiviin, sekä neljä vyyhtiä Kamenaa, jota sai siitä Koskikeskuksen lankakaupasta Modan alennuskupongilla 4 euroa pala (ei lainkaan paha). Pakko oli ostaa, sillä noista tulee mulle syksyksi pitkä hame. Tuurilla oli vielä juuri oikeita värejä tarjolla, muuten olisin tilannut Tinttamarellista, jossa sama tarjous Modan tilaajille on voimassa.
Riittoisuutensa vuoksi Kamena on kyllä edullinen lanka. Nähtäväksi silti jää riittääkö tuo määrä hameeseen. Saatampa tehdä mallitilkun viikonlopun aikana, joten saan langankulutuksesta jonkinnäköistä mielikuvaa. Maanantaiksi ja tiistaiksi joudun jokatapauksessa vielä ajelemaan Tampereelle hieromaan, joten voin aivan hyvin siinä samalla hakea vielä yhden harmaan vyyhdin jos siltä näyttää. Selvennyksenä vielä, että ostamieni lankojen värit ovat harmaa, vaaleanroosa sekä luonnonvalkoinen (nämä kuvathan aina välillä vääristää).
Mekko on tämmöisessä tilassa:
Näyttää vähän kummalliselta, mutta mussa on herännyt villi toivo, että kyllähän tämä kaikesta huolimatta onnistuu! Ei silti nuolaista ennen... Hameosan korkeus on nyt 70 senttiä, ja seuraavaksi pitäisi päätellä etupuolen silmukat ja neuloa takakappale loppuun. Sitten olisi edessä vaikein, eli etukappale. Visio on kyl hallussa ja paperillakin. Reunapitsimallikin on varmistunut (ainakin mun päässäni). En siis ihan eksyksissä ole tämän kanssa.
Ihana ja eittämättä :) paras tätini Kaija oli käynyt jokunen päivä sitten lukemassa blogiani oikein ajatuksella, ja huomannut tuskani joka johtuu vyyhdinpuiden puutteesta. Hän sitten lupasi minulle niitä lainata niin pitkäksi ajaksi kuin tarvis. Ihanaa! Loman aikana aion keriä oikein urakalla noita vyyhtejä pois, kunhan nyt ensin pääsen kyläilemään Kaijan luona ja hakemaan ne puut. Lisäksi ollaan Kaijan kanssa juteltu, että hän pitäisi minulle langanvärjäysopetusta kesälomalla (hän on artesaani). Oikein siis kasvivärjäyksestä on kyse. Toivottavasti ehditään toteuttamaan lähiviikkoina.
Mekko sieltä olkkarin sohvalta jo huuteleekin, taidampa lähteä viihdyttämään sitä ja kissojani (langathan eivät koskaan voi olla viihdyttämättä kissoja), sekä tietenkin itseäni. Saatuani vihdoin puolen vuoden uutteran harkinnan jälkeen hankittua tulostimeeni uuden värikasetin, olen täydentänyt neulemalli-mappia aika massiivisesti. On sitten ainakin useimmat mallit tallessa, vaikka ne joskus jostain syystä netistä häviäisivätkin.
Kommentit