Miehen kanssa saimme hyvät naurut, kun mietiskelin ettei tämmöisen kanssa pitäisi saada kulumaan kuin viisi minuuttia. Kuinka kertakaikkiaan minulta saattoi kulua koko projektiin melkein kaksi tuntia! Hmmm...

Tämä on siis vaunujen sadesuojan päällinen, kun vanha otti ja repesi lopullisesti atomeiksi. Vaikka kuinka on laatuvaunut, niin ei näköjään kaikki osat ole ihan priimaa. Mutta ei hätää, komiampi tietysti on persoonallinen ja uniikki sadesuojan päällinen, joka tulee kiinnittää vaunujen aisaan. Näissä kuvissa päällinen on väärissä rattaissa, enemmän suojus tulee varmaasti roikkumaan musta-ruskeissa vaunuissa, joten siksi ruskea värivalinta. Toiseksi mulla on tätä ruskeaa, kestovaippailusta tuttua PUL-kangasta, vielä metri jos toinenkin kangasvarastoissani. PUL-kangas on mukavan joustavaa ja samalla vettähylkivää, koska se on muovitettua. Paljon käytin tarranauhaa pussinsuun sulkemiseen, sekä pätkiin, joilla nyssäkkä kiinnitetään vaunujen aisaan. Teknisesti siis suojus on samanlainen kuin vanhakin. Raisu-merkki piti tietysti kiinnittää, vaikka harmittaakin tuo huono tikki, jota koneeni suoltaa. Piti äidiltä lainata täksi illaksi kone, mutta vallan unohdin ottaa sen mukaani, kun päivällä heillä kävimme. Siksi ei enää huvittanut aloittaa Tilda-kukan ompelua pussukka-kokemuksen jälkeen. Sen lisäksi että Singerissäni on tätänykyä kurja tikki, niin sen lamppu on palanut. Mutta. Suojus tuli tarpeeseen ja on ihanan retro!