Pää pursuilee ideoita, kädet tekee minkä ehtii. Hääjuhlat tiedossa reilun viikon päästä. Sinne olen ompelemassa kahta mekkoa, tyttären on jo valmiskin. Siitä tuli ihana kermakakku! Kuvia vasta ensi kerralla, sitten kun omanikin on valmis. Pukuani varten värjäsin höyrykiinnitteisellä silkkivärillä hääkenkäni harmaiksi. Kengät olivat kovin kuluneet, eivätkä enää kovinkaan valkoiset. Silti väri otti kiinni kauniisti ja tasaisesti.

Kenkien sisäpohja sitten ottikin itseensä ja kärsi kunnolla. Heti kärkeen varoitus; ÄLKÄÄ OSTAKO KENKIÄ VARTEN HÖYRYKIINNITTEISTÄ SILKKIVÄRIÄ! Ostakaa lämpökiinnitteistä. Kengät ei kestä mehumaijaa, vaikka kuinka foliolla suojaisi, sanomalehtiä käärisi ja pyyhkeitä kannen väliin tunkisi. Mehumaijakäsittelyn jälkeen jouduin vielä monta kertaa sutimaan nämä popot, ja siinä samalla näistä tuli pikkaisen tummemmatkin mitä olin ajatellut. Ei silti häiritsevästi, kenkien väri on sama kuin tyllinkin. Lopullista väriä ei ole kiinnitetty, joten toivon ettei sada saavista kaatamalla. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kaikesta huolimatta. Kuvan alimmainen pinkki tylli on semmoista kimalletylliä. Sille ei ole vielä mitään paikkaa, mutta se oli pakko ottaa mukaan Eurokankaasta kun hain tuota harmaatakin hamettani varten. Harmaan ja pinkin liitto on upea! Samaten upeita ovat kaikenmaailman reunapitsit sun muut. Maailmalle kiitos ihanasta pikkutyttärestä, jonka vaatteisin niitä voi upottaa.

Sitten mää olen tehnyt puutöitä. Sahannut appiukon kuviosahalla vanerista, maalannut petsilakalla ja akryylivärillä. Olen lapsellisen ylpeä itsestäni. Osaan muutakin kuin neuloa! Ihanant akryylivärit ostin melko edullisesti Tiimarista. Värejä paketissa oli 12, mustaa ostin erikseen. Miesten sukkaplokkereiden nimi on Villit Silkkilampaat Kuutamolla ja naisten plokkereiden nimi Hippien Kesäjuhlat. Tässä tulee:

Nuhrasin, maalasin, silittelin, ihailin ja tuhlasin näiden kanssa kolme päivää. Saman ajan kuin appiukko käytti leikkimökin tekoon (tietysti leipätyönsä ohessa). No, mitäpä tuosta, nopeus ei koskaan ole ollut juttuni (paitsi ehkä ensi viikolla, jos en saa omaa juhlamekkoani etenemään lähipäivinä). Olen neulonut tyttärelle tunikaa ja siihen sopivia capreja. Niistä tulee ihanat, ei ole paljon keskenkään. Toivottavasti ehditään käyttämään niitä edes kerran ennenkuin kesä ajaa ohi. Hassua oli se, että tyttären caprit ovat kuin kopio Ilona Korhosen Neulekirjan aikuisen villa-capreista. Ajatuksemme ovat siinä kohtaa juosseet samaa rataa. Tuo Neulekirja oli minun pakko saada, joten tilasin. Ja se on ihanaihanaihana! Voisin tehdä itselle ne villapöksyt, kun aika antaa myöden. Muitakin hienoja malleja kirjassa on, suosittelen tutustumaan. Ja vielä. Löysin (miehen sisko antoi napakymppi-vihjeen) vanhan tavaran kaupasta toimintakuntoisen rukin. Eikä maksanut kuin kympin, internetin myyntisivustoilla ihmiset yrittävät kiskoa niistä lähemmäs sataa euroa. Kerrankin kävi tuuri! Jos jollain on, niin ylimääräisiä rullia saa tarjota! Poljen rukkia päivittäin, aina ohimennessäni. Vielä en ole päässyt kehräämään, on pakko keskittyä juhlaompeluksiin nyt kun häihin on enää reilu viikko. Sormet syyhyä, reilun viikon kuluttua pääsen harjoittelemaan sur-rur kehräämistä.